perjantai 4. syyskuuta 2009

Abram, Sarah ja Hagar.; Kolmoisdraama

1 Moos 16: Hagar ja Ismael

Loukattu omatunto saa aikaan meissä käytöstä joka johtaa usein vääriin päätöksiin ja toimenpiteisiin. Abram ja Saarai olivat saaneet Jumalalta lupauksen perillisestä, jota Abran oli rukoillut Herralta. Lupauksen saatuaan he kuitenkin päättivät toimia lihallisen mielen ja inhimillisen ajattelun mukaisesti luottamatta Jumalan yliluonnolliseen apuun lupauksen toteuttamiseksi.

Hagar tuli raskaaksi ja alkoi odottaa Abramille lasta, tästä ylpistyneenä hän alkoi halventaa Saraita, koska hänen lapsestaan tulisi perillinen Abramin kaikelle omaisuudelle. Jatkuvat loukkaamiset ja kiusaamiset saivat Saraissa tyytymättömyyttä, mutta ennenkaikkea loukkaantumista. Aikansa kärsittyään häpeästä Sarai tuli kertomaan ongelmansa Abramille.

Sarai osoitti, ettei Abram rakastanut vaimoaan täydellisesti. Tämä oli mielissään odottaessaan esikoistaan. Ehkä tästä johtuen Abramin huomio oli kiinnittynyt enemmän tulevaan perilliseen, kuin vaimonsa kokemaan halveksuntaan. Tottakai Abram oli sen huomannut, mutta piti asiaa liian vähäpätöisenä, eikä näin ollen puuttunut Sarain kokemiin loukkauksiin.

Abram ei siis huolehtinut vaimonsa kunniasta eikä oikaissut Hagarille asian todellista laitaa ja palauttanut Hagaria orjattaren ja palvelijan asemaan. Sarain moittiessa miestään siitä, ettei Abram huolehtinut hänen kunniastaan, hän vaati Jumalaa tuomariksi asiassa. Abram sitä vastoin jatkoi samalla linjalla eikä edelleenkään ottanut vastuutaan miehenä puolustaa vaimonsa kokemaa vääryyttä vaan siirsi vastuun Saraille itselleen.

Loukkaantunut ihminen ei ole koskaan oikea henkilö tuomitsemaan: Sarai kosti kokemansa vääryyden ajamalla Hagarin luotaan. Jumala kuitenkin tuli apuun ja antoi oikeudenmukaisen tuomion. Ensiksikin hän tunsi Hagarin nimeltä ja puhutteli tätä. Herra antoi hänelle ohjeen miten hänen tulee toimia tilanteen selvittämiseksi, sekä lupaiksen. Nämä kaikki yhdessä vaikuttivat sen, että Hagar nöyrtyi Jumalan ja Sarain käden alle.

Abram ei ymmärtänyt asemaansa miehenä, hänen tulisi kaikissa olosuhteissa puolustaa vaimonsa kunniaa  samalla varjella hänessä olevaa Jumalan kuvaa. Valinta jonka Abram ja Sarai tekivät vaikuttivat myös sen, että seuraavat 13 vuotta heidän elämästään Jumala oli vaiti heille, ei ilmestynyt eikä puhunut heille.

Abram

Pohdittavaksi:

•Abram ja Sarai eivät odottaneet lupauksen toteutumista vaan turvautuivat ”lihaan”? Oliko se vastaava tilanne, kun Eeva tarjosi Aadamille kiellettyä hedelmää. Adamhan ei sanonut sanaakaan, kun käärme keskusteli Eevan kanssa. Adam suostui "lihalliseen" päätökseen pohtimatta asian todellista luonnetta. Olisihan Abram myös voinut uskossa kieltäytyä ottamasta Hagaria. Ehkä se oli uskon koettelua, mutta Abram päätti tällä kertaa totella vaimoaan, sillä mikäs sen helpompaa hänestä, ainakin tässä asiassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti